Oliivian Popeye Hyvinkäällä 3.6.07. Kuva: Heikki Siltala.

Eppu on ensimmäinen ihka-aito burmani (kotikissani Sulo ja Sissi olivat "puoliburmia" eli emo oli burma, isäksi oli päässyt salaa suuri savolaiskolli :D). Jo kotikissojen elinaikana päätin, että seuraava kissani on aito burma, jotta tietäisin tulevatko kissojeni hurmaavat ei-kotikissamaiset piirteet juuri burmageeneistä. Ja tulivathan ne, ainakin suurilta osin :) 

Eppu on suoraviivaista kaveriaan hienotunteisempi, oikea herrasmieskissa. Eppu on myös hyvin huolehtiva kissatoveriaan ja emäntäänsä kohtaan. Surut tullaan pyyhkimään pois ylenmääräisellä kehräämisellä ja puskemisella. Ja jos Eppu tahtoo leikkiä tai huomiota, varovainen pehmeällä tassulla tönäisy toimii merkkinä. Eppu on myös pehmittänyt lähes kaikki kissoja inhoavat ystäväni. Yleinen kommentti on: "tällaisen kissanhan minäkin voisin haluta".

Eppu marisee vain tarvittaessa, mutta osaa kyllä muitakin keinoja huomion herättämiseksi ja tahtonsa läpi saamiseksi. Syyttävä katse ja marttyyrimainen asento on kaikista tehokkain. Vesikupin vesi myös vaihtuu nopeiten kun sitä tuijottaa tarpeeksi kauan aina kun emäntä on näkemässä...

Epun erikoisuutena on kiivetä keittiön yläseinäkaappien päälle. Tämä onnistuu ponnistamalla kapean avohyllykön takana olevaan " suorakulmaiseen sileään putkeen", joka johtaa keittiökaappien päälle. Putki on juuri ja juuri burman mentävä. Kynsien rapina vaan kuuluu, kun Eppu jännittää vartalonsa putkeen ja ottaa selällään tukea putken takaseinästä ja kynsillä ponnistaa ylöspäin. Jutun paras puoli on varmaan se, ettei Alfonso sitä osaa ;) Alas tullaan sitten sujahtamalla samaisesta putkesta pää edellä takaisin keittiön työtasolle. 

Nykyisin, kun kakara-Alfonso tahtoisi varastaa minut ja leikkikalut täysin itselleen, Eppu on keksinyt liikuttavia tapoja kahdenkeskiseen aikaan. Heti kun se huomaa Alfonson nukahtaneen jonnekin toiseen huoneeseen, Eppu tulee hipihiljaa luokseni kehräämään ja puskemaan. Silloin yritämme molemmat olla mahdollisimman hiljaa ja supsutella toisillemme, jotta Alfonso ei heräisi ja tulisi vaatimaan osaansa hellyttelyistä :) Sama juttu leikkikalujen kanssa: Alfonson nukuttua Eppu tuo hyvinhyvin hiljaa luokseni jonkun lelun ja käpälällä tökkää pohjettani pyytäen leikkimään. Valitettavasti on vain melkein mahdotonta leikkiä kymmentä sekuntia kauempaa ilman että Alfonso ryntää paikalle. Silloin Eppu herrasmiehenä aina väistyy...

Eppu lavuaarissa köllöttelemässä