Kellokanervan Alfonso Hyvinkäällä 06/08. Kuva: Markus Wikström

Alfonso oli "pikahankinta". Epun kaveri kotikissani Sulo kuoli tapaturmaisesti (pennusta asti ulkokissa, jäi auton alle), ja Eppu ikävöi niin kovasti kissaseuraa, että sen käytös ihan taantui hetkessä pentuasteelle (vatvominen mm.) Päätin heti hommata hänelle uuden kaverin. Huvittavaa asiassa oli se, että etsin nimenomaan naarasburmapentua (näyttely- ja kasvatuskelpoista), ja teinkin kaupat sellaisesta, mutta sitten jonkin ajan kuluttua paljastui, että tyttöpentuni olikin poika! :) Pennut vaihtuivat luovutushetkellä. No, elämässä tapahtuu ja sattuu ja alkujärkytyksen jälkeen osaan jo nauraa makeasti asialle. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että Alfonsoa en enää vaihda, eli olin jo kiintynyt vipeltäjään niin kovasti.

Alfonso on teini-iästään huolimatta todella kiltti ja leppoisa tapaus. Aamuisin kun kelloni soi, joudun varaamaan ainakin vartin siihen, että Alfonso tulee ja kiehnää, puskee, kehrää ja kelluttelee vieressäni. Jos käteni hetkeksikin lakkaa rapsuttamasta, kuuluu suusta käheä maukaisu: "lisää!". 

Alfonso on Epun lellilapsi. Alfonso saa päivittäisen kasvo- ja korvapesun Epulta. Varsinkin korvapesu on niin perusteellinen, että välillä pelkään korvalehden tulevan läpinäkyväksi liiasta nuolemisesta. Ja mikäli Alfonso on vaikkapa nukkumassa jossain piilossa, josta Eppu ei häntä löydä, Eppu tulee hädissään kiehnäämään ja maukumaan minulle, että nyt se kaveri on hukkunut, tee jotain! Tämä aiheuttaa itselleni paineita ottaa kissat aina yhdessä mukaan reissuun, en voi kuvitellakaan jättäväni toista yksin.

Alfonso hyppää usein olalleni, varsinkin kun huomaa että olen lähdössä. Samoin öisin se viihtyy parhaiten kainalossani peiton alla, kunnes kuumuus pakottaa siirtymään peiton päälle. Eppu siirtyy seuraan yleensä aamuyöstä.                                                               

Kellokanervan Alfonso 9kk